Bears

Talven syvässä pimeydessä -

emo kuuntelee vastasyntyneiden pentujensa ensimmäisiä ääniä.

Kutsutaan emokarhua nimeltä Sky.

Sen pennut ovat Scout ja Amber.

Hei, pikku kaverit.

Ensimmäistä vuotta sanotaan vanhemmuuden vaikeimmaksi.

Sky oppii pian, että karhuille se on melkein mahdoton.

Melkein joka toinen pentu ei selviä ensimmäisestä vuodestaan.

Toistaiseksi syvällä pesässä -

ne ovat turvassa.

Pesä on lämmin ja mukava.

Koko yhdessä vietetyn talven jälkeen se on varmaan aika pahanhajuinenkin.

Sky söi ahkerasti viime kesänä yli 40 kiloa kalaa päivässä -

selvitäkseen vararavinnolla nämä ensimmäiset kuukaudet.

Nyt se on nälkäinen, ja jos se ei syö pian, maito ei riitä pennuille.

Niillä on edessään pitkä ja vaarallinen matka.

Skyn on päästävä pentuineen alas rannikolle, ja toivoo että lohta on runsaasti tänä kesänä, -

mutta takeita siitä ei ole.

Pienen Scoutin ja Amberin selviytyminen riippuu siitä.

No niin, halailu on ohi.

Näiden karhujen on lähdettävä matkaan.

Tämä uskomaton tarina on niiden ensimmäisestä vuodesta.

KARHUT suom/synk: subisebbo

Vaikuttava paikka ensiaskeleille.

Näiden pienten pentujen on oltava rohkeita ensikosketuksesta lumeen.

Tämä on Alaskan niemimaa.

Sen yli 20 000 neliökilometriä suojeltua kansallispuistoa on koti tuhansille karhuille.

Viisi kuukautta sitten Sky kiipesi nämä vuoret ja kaivoi pesänsä.

Nyt ne ovat sen suurin este.

Niiden on päästävä jäisten vuorten yli -

ennen kuin löytävät edes vihjeen ruoasta.

Sky on silminnähden mielissään ulkona haisevasta pesästä.

"Odota, äiti!"

Ehkä vähän liiankin mielissään.

Mikään ei voita emon hellää kosketusta.

Kuten monet uudet emot, Sky ei kärsi viivyttelyä.

"Tule tänne, sinä. Tule tänne."

"Hui, äiti! Ei hampailla!"

Scoutiin ei satu, mutta silti...

Skylla on vielä opeteltavaa mitä vanhemmuuteen tulee.

Elämä oli toki ennen pentuja helpompaa.

Nyt se ei voi mennä pentuja nopeammin.

"Tulkaa jo."

Sillä on hyvä syy jakaa vähän kovaa rakkautta.

Niillä on edessään pitkä matka, -

ja joka päivä matka vain vaikeutuu.

Kävely lämpimässä auringossa kirkkaana kevätpäivänä voi näyttää hauskalta, -

mutta sama lämpö sulattaa lunta.

Lumesta joka suojasi niitä, tulee nyt tappava vihollinen.

Lumivyöry.

Nämä valtavat pedot saavuttavat jopa 130 kilometrin tuntinopeuden.

Seinä lunta ja jäätä peittäen kaiken alleen.

Sky ja pennut olivat onnekkaita tällä kerralla, -

mutta hyvä muistutus on, että on pysyttävä liikkeellä.

Amber on keksinyt keinon pysyä emon vauhdissa.

Peukalokyydillä.

Toinenkin varvas vain vielä kiinni.

Niin sitä pitää.

Seikkailunhaluisempi Scout päättää tutkia omaan tahtiinsa.

Ne ovat matkanneet nyt yli viikon ja nousseet aina vain jyrkempää rinnettä.

Scout ja Amber yrittävät parastaan viimeisellä vuorella, mutta helppoa se ei todellakaan ole.

Ne ovat vähän toistensa päällä.

Ne pääsivät huipulle.

Rannikko on nyt näkyvissä.

Loppumatka on alamäkeä.

Lumi on sulanut Alaskan rannikolla, -

ja kaikki vihreä tarjoaa lupauksen ruoasta.

Hiljainen niitty.

Pienen lepotauon paikka.

Amber ottaakin rauhallisesti.

Tämä pentu haluaa pysyä lähellä emoa.

Scout on kuin olisi liian vanha kannettavaksi.

Karhukyydit ovat vauvoille.

Scout ei voi uskoa näkemäänsä.

"Toisia karhujako?"

"Onko toisia karhuja olemassa?"

"Tiesivätkö kaikki sen?"

Sky tiesi.

Itse asiassa sen äiti toi sen tälle niitylle pienenä.

Siitä lähtien se on tullut tänne joka kesä.

Kaikki nämä karhut ovat tulleet alas vuorilta.

Ne ovat nälissään.

Ne tarvitsevat eniten ja paljon proteiinia lohista.

Tämäkin menee pulassa.

Kuin tyytyisi likaiseen salaattiin.

Pitkän matkan jälkeen Sky ja Amber ovat lopen väsyneitä.

Scout on vähän liian innoissaan nukkuakseen.

Tämä paikka on täynnä karhuja!

Scout etsii roolimallia.

Millainen karhu siitä kasvaa?

Se voisi olla kiukkuinen karhu.

Aina painimassa.

Näyttää paljolta työltä.

Ei, ei, nämä karhut ovat aivan liian pehmeitä.

Se haluaa varmasti olla niitä kovempi.

Scout on varma, että se löytää ainakin yhden arvostettavan karhun.

"No jaa..."

"Ehkä... ei."

"Älkäähän nyt."

"Tehkää jotain!"

"Vai niin."

"Tuo sentään näyttää hauskalta."

"Vain yksi kovin ja suosituin karhu."

"Ilmoittautuuko kukaan? Huhuu?"

"Te, herra..."

"Juostaanko kilpaa?"

"Ei..."

"Haluattekin nuolla hyttystä."

"Luulin karhuna olemisen olevan..."

"Hurjempaa ehkä."

"Unohtakaa koko juttu."

"Tämä on suorastaan noloa."

Jos Scout haluaa kovan karhun, -

se tapaa kohta juuri sellaisen.

Magnus.

Tämä karhu on valtava.

Yli 450 kiloisena se on kolme kertaa Skyn kokoinen, ja tämä niitty on sen reviiri.

Se on itsevarma, määräävä, ja kaikki tietävät hyvin pysyä pois sen tieltä.

Skyn on pidettävä pentunsa kaukana suurista uroksista kuten Magnuksesta.

Sen on löydettävä ruokaa rauhallisemmasta paikasta.

Kun Magnus valvoo reviiriään, -

sillä on selvästi jotain tiettyä mielessään.

Yksi tietty naaraskarhu.

Magnuksella on puoli tonnia varaa isotella, mutta naisasioissa se on vain iso kömpelys.

Magnus, olet niin ilmeinen.

Salaperäisyyttä vähän!

Nyhdä sille kukkia kedolta tai jotain.

Huomaatko tuon pois kävelyn. Se on kuin...

Luulen että se on "rukkaset" karhuksi.

Ei sitä voi kuin sääliä.

Sky on löytänyt hiljaisen paikan niityltä imettää.

Scout ja Amber kasvavat nopeasti ja tarvitsevat kaiken mahdollisen maidon.

Tikani.

Se on susi ja niityn varas.

Sudelle hidas karhunpentu on nopea ja helppo ateria.

Tämä on paljon vaikeampaa Skylle kuin toisille karhuille.

Sen on aina pidettävä pentunsa lähellään.

Amber oppii pian, mitä tapahtuu, kun ajaa emoa ilman turvavyötä.

Sky löytää itsensä ajettuna syrjäiselle ja vieraalle alueelle.

Pahamaineiselle alueelle.

Vaarat näyttäytyvät hetimiten.

Tämä on Chinook.

Hylkiö.

Magnuksen ajettua sen pois niityltä, -

Chinookista on tullut laihempi, ilkeämpi ja epätoivoisempi ruoalle.

Mille tahansa ruoalle.

Karhunpennuillekin.

Piilopaikkaa ei ole.

Skyn on puolustauduttava.

Chinookin kiertely on vaaran merkki.

Jos Sky näyttää yhtään heikolta, -

se hyökkää.

Se onnistui.

Sky ei perääntynyt.

Chinook jatkaa saalistustaan muualla.

Scout ja Amber ovat varmasti aika vaikuttuneita emostaan.

Tiettyinä aikoina vuodesta rannikko muuttuu valtavasti.

Laajat rantamaat avautuvat.

Tämä liejuinen aavikko kätkee sisäänsä aarteita.

Sky ja pennut ovat menneet vuoroveden reunalle asti etsien mitä tahansa kaloreiksi laskettavaa.

Karhuilla on erinomainen hajuaisti.

Niiden nenä on seitsemän kertaa vihikoiran nenää tarkempi.

Scout ei ymmärrä, mitä emo etsii.

Jättipotti!

Sky löytää pullean simpukan.

Se auttaa nyt, muttei pari tai edes tusina simpukoita riitä läheskään.

Skyn on pidettävä pentunsa lähellään.

Se seuraa laskuvettä kauas.

Scout ei ole huolissaan.

Se mieluummin nauttii päivästään rannalla.

Amber valitsee mieluummin emon.

Se on vähemmän... naurettavaa.

Scout ei välitä.

Se pitää tästä hiekka-aineesta.

"Katsokaa tätä volttia!"

"No, oli se puolivoltti."

"Amber, katso minua! Olen mutahirviö!"

"Todella aikuista, Scout."

"Tule nyt! Se on hauskaa!"

"Miksi tämä lintu aina seuraa meitä minne menemmekin?"

"Kysyn siltä."

"Hei, lintu!"

"Hei, mistä sait nuo kalat?"

Sky ja Amber nauttivat emon ja tyttöpennun laatuajasta.

Scout oppii, että hiekka maistuu pahalta.

Molemmat pennut rakastavat omalla tavallaan ensimmäistä päiväänsä rannalla.

Sky ei voi leikkiä koko aikaa.

Laskuveden aikaan sen on etsittävä simpukoita.

Minne Sky meneekin, korppi seuraa sitä.

Korppi näkee korkealta ylhäältä tilaisuutensa, -

ja karhuilla on nenää kätketylle ruoalle.

Epätavallinen mutta toimiva kumppanuus.

"Hei, äiti, miten tällaisen saa auki?"

"Äiti!"

"Ei mitään sittenkään."

"Kynteni on... Äiti..."

"Mitä jos simpukka jää kynteen kiinni?"

"Päästä irti."

"Äiti, se jäi kynteen kiinni!"

"Mitä katsot, lintu?"