I am William (Jeg er William)

Minä olen William.

Äitini on sairas. Hän asuu sairaalassa.

Äiti on hourupää.

Isä on kuollut.

Hän kuoli viime kesänä liikenneonnettomuudessa.

Nils-eno on normaali. Onneksi.

Sanon nyt niin kuin asia on. Isäsi on kuollut.

Isäsi on kuollut, ja äitisi on hourupää.

Arvaapa, kuka on jäljellä.

Minä.

Minä huolehdin sinusta, William Gregersen.

Sinulla kävi huono tuuri isän ja äidin suhteen.

Onneksi Nils-enon sydän on kultaa.

Niinpä muutin Roskildesta Nils-enon luokse.

Asumme talossa, jonka alla pystyy ryömimään.

Nils-eno on varhaiseläkkeellä. Hän lainaa Läski-Bentin mopoa-

-kun hän menee kuntaan valittamaan kipeää selkäänsä.

Onneksi enon selkä on usein ihan hyvässä kunnossa.

Ainakin hän voi kantaa painavia laatikoita, kun tulee uutta tavaraa.

Nils-eno ostaa ja myy tavaraa.

Suodatinpusseja, pölynimureita, viiniä, näyttöjä.

Niitä halutaan.

Joskus huoneeni on täynnä tavaraa ja joskus ei.

Nils-eno ostaa tavaraa-

-Svend ja Bertil Brystkasse -nimisiltä tyypeiltä.

Sitten hän myy tavarat hyvään hintaan eteenpäin.

Kauppa käy hyvin. Sillä me elämme.

-Minusta tuntuu, että onnetar suosii. -Ja sillä varhaiseläkkeellä.

Hän taitaa olla vähän pihkassa Nils-enoon.

Jos opettaja kysyy, mitä enosi tekee, vastaat vain import/export.

Import/export.

Nils-enon mielestä idiootteja piisaa.

Poliisit ovat idiootteja. Samoin kunnan virkailijat, poliitikot-

-toimittajat ja aseman vieressä kioskia pitävä Hamid.

Hitto, miten paljon rahaa.

Lääkärit, jotka eivät pysty parantamaan äitiä, ovat idiootteja.

Aja! Hemmetin idiootti.

Nils-enon mielestä myös muut kuskit ovat idiootteja.

Nopeuskamerat, lappuliisat ja turvavyöt ovat ihan homoja.

Katso noita idiootteja golfaajia. Golfin pelaaminen on ihan homoa.

On paljon idiootteja, ja moni asia on ihan homoa.

Joka sunnuntai käymme Roskildessa katsomassa äitiä.

Äiti on henkisesti sairas.

Henkisesti sairailla on vääränlaisia ajatuksia.

Tai omituisia ajatuksia tai liikaa ajatuksia.

Nils-eno kutsuu heitä hourupäiksi.

Äitiä ja muita henkisesti sairaita.

Hourupäät ovat enosta naurettavia. Etenkin ne, jotka puhuvat hassuja.

-Pussaa persettäni. -Hemmetin hourupää.

Pussaa persettäni.

Tuomme äidille aina suklaata. Se on hänen herkkuaan.

Sano nyt jotain. Hän on äitisi. Et voi vain istua siinä.

Äiti hymyilee paljon. Omalla tavallaan, vähän sisäänpäin.

Jotenkin tuntuu, että äiti näkee minut-

-ja jotenkin tuntuu, että hän näkee minut ja muita juttuja.

Ehkä hän näkee meidät molemmat.

Aivan kuin hän näkisi toiseen maailmaan.

Kot, kot, kot.

Kot, kot, kot.

Kot, kot, kot.

Mikä tämä on?

-Kananmuna. -Kananmunako?

Ei. Tämä ei ole kananmuna vaan luonnon oma neronleimaus.

Energiaa, proteiinia, ravinteita ja vitamiineja yhdessä kuoressa.

Ravinteikas ja edullinen ateria, joka säilyy pitkään.

Se, että se tulee kanan perseestä, kertoo paljon.

-Mitä se kertoo? -Että maailma on hullu paikka.

Minä ja Nils-eno syömme paljon kananmunia.

Voisimmeko syödä jotain muuta?

-Miksi? -Vaihtelun vuoksi.

-Kuten mitä? -Pastaa.

Pasta on ihan homoa.

Kun onnetar suosii, saamme munakkaalle pekonia ja makkaraa.

Kun onnetar ei suosi, on pelkkää munakasta.

Tänään on peli-ilta.

Onnetar on mukana, kun Nils-eno pelaa korttia.

Hän tykkää tosi paljon kortinpeluusta.

Peli-iltana meille tulee monta miestä.

Svend ja Bertil Brystkasse ja muut.

He polttavat tupakkaa, juovat votkaa ja pelaavat rahasta koko yön.

Minä saan pussillisen viinikumeja ja pysyn huoneessani-

-jotta en häiritse aikuisten kortinpeluuta.

En tykkää viinikumeista, mutta en ole saanut kerrottua sitä.

Nyt on vähän liian myöhäistä.

Kun Nils-enolla on käynyt tuuri, hän on aamulla tosi hyvällä tuulella.

Hän kutsuu minua silloin kapteeni Sipulikastikkeeksi.

Kun Nils-enolla ei ole käynyt tuuri, hän ei kutsu minua miksikään.

Saatanan perkeleen onnetar.

Minä lähden kouluun. Heippa.

Joskus onnistaa ja joskus ei. Minua ei yleensä onnista.

Tykkäsin asua Roskildessa ja tykkäsin vanhasta koulustani.

En tunne juuri ketään uudesta koulustani.

-Hei, William. -Vain Martinin, Millerin ja Arnoldin.

Martinilla on pisamia. Hän on suosittu.

Haluatko turpaan?

-Mitä Roskilden jätkä siihen sanoo? -Joo vai ei?

-Hän kysyi joo vai ei. -Ei kiitos.

Nähdään koulussa.

William.

Viola. Tunnen minä Violankin. Hän asuu kerrostalossa.

Sinä myöhästyt.

Hei, Viola.

-Miksi makasit siellä? -Koska...

Sen takia, että minulta putosi tuonne tavaroita.

-V-I on "vi". -Olet leikannut hiuksesi.

-O on "o". -Äiti kyllästyi täikamman käyttöön.

L-A on "la". Viola.

-Lyhyet hiukset ovat muodissa. -Ne sopivat sinulle.

Älä nyt saa mitään päähäsi. Mennään.

Ai mitään päähäni?

-Et ole minun tyyppiäni. -Okei.

-Olet vähän sellainen nahjus. -Joo.

Tykkään enemmän koviksista.

Sellaisia me naiset olemme. Vaikka kovikset jättävät meidät-

-huijaavat ja joutuvat vankilaan murhasta ja pankkiryöstöstä.

Okei.

Ole hyvä, nahjus.

Haloo. Hei.

Lise on ihan kiva idioottiopettajaksi.

Juuri muuta kerrottavaa ei olekaan.

Asiat ovat niin kuin ovat. Tavallisia asioita tapahtuu.

Import/export, munakas, Viola-

-peli-illat, Martin, hyvä ja huono tuuri.

Haluatko? Tule tänne.

Toisaalta tuntuu, että tapahtuu ihan hirveästi.

-Lähdetään sitten. -Enemmän ainakin.

3 ASIAA

Yksi.

Äitisi on oma itsensä. Kukkelikuu.

Ulkoiluta koiraa.

-Mitä sinä räpläät? -En mitään.

"En mitään."

Eipä ei.

Katso tuota vanhaa ämmää.

On ihan hirveää, kun vanhat naiset ajavat autoa.

Lappu oli omituinen, etenkin kun meillä ei ole koiraa.

Meillä ei ole ikinä ollut.

Menen aika pitkälle päästäkseni kouluun.

Nils-eno sanoo, että liikunta tekee hyvää-

-ja että on ihan homoa tuhlata rahaa bussiin.

Ensin kuljen talomme takaa ja keskustan ohi-

ja jalkapallokentän poikki.

Sitten juoksen hyvän matkaa junaradan vieressä.

Onneksi tiedän oikotien kerrostalojen takaa ylikulkusillalle.

Tänään he odottivat minua siellä. Martin ja muut.

Hei, William.

Hei.

-Nyt saat pulittaa. -Pulittaa?

Saat maksaa siitä, että olemme kivoja sinulle.

Ei minulla ole rahaa. Nils-eno sanoo, että taskuraha on ihan homoa.

-Paskat minä enostasi. -Niin kai.

Huomenna tuot meille sata kruunua.

Muuten meistä tulee vihamiehiä. Et halua meistä vihamiehiä.

-Vai mitä? -En.

Se oli toinen tapahtuma. Minun pitäisi hankkia sata kruunua.

Kolmas asia tapahtui samana iltana. Tai yönä.

Kaikki alkoi siitä, että Nils-eno oli lähdössä kaupungille peli-iltaan.

Olenko yksin kotona?

Et kai pelkää olla yksin kotona?

Minusta on kivempaa, kun sinä olet kotona.

Laitatko hajuvettä? Sanot aina, että se on ihan homoa.

Tämä on deodoranttia. Deodorantti on miehekästä.

Tämä on tärkeä ilta. En saa haista hielle ja hermoilulle-

-sillä tänään pelaan isoja poikia vastaan.

Todella isoja poikia.

Lainaisitko sitten sata kruunua?

Katsotaan, mitä mieltä onnetar on.

Pöydällä on pussillinen viinikumeja. Saat katsoa telkkaa kello 23 asti.

Nähdään, mestari.

Nähdään, mestari.

Nils-eno.

Nils-eno.

Ehdin ajatella, että minulla on kyllä tosi huono tuuri.

Ensin äiti sekoaa, sitten isä kuolee-

ja nyt Nils-enokin on kuollut.

Nils-eno, oletko kuollut?

Sinä elät.

Nils-eno on kuollut.

Mutta sinähän olet elossa.

Mene nukkumaan. Tämä oli tässä.

Olemme mennyttä. Finito.

Minkä takia?

En tajua, mitä "olemme mennyttä" tarkoittaa.

Emmehän me ole. Meillä on vain ongelmia.

Minun ongelmani on se, että Martin ja muut haluavat minulta sata kruunua.

Minulla ei ole sataa kruunua, ja nyt myöhästyn koulustakin.

Viikingit luulivat, että kaikki on ennalta määrättyä.

Kaikki ja kaikkien kohtalo oli määrätty.

Elämänlanka kesti sen aikaa, minkä kesti.

Vihdoinkin.

Jatketaan huomenna.

-Eikö sinulla ole eväitä? -Ei.

-Oletko laihiksella? -En.

-Minun äitini on aina laihiksella. -Okei.

-Eikö sinulla ole nälkä? -On vähän.

Tässä. Älä kuitenkaan saa mitään päähäsi.

Ei vain tee mieli syödä sitä. Samat eväät joka ikinen päivä.

Tuttu tunne.

-Oletko liian hieno syömään tuota? -En.

Kaikki eivät voi olla kotoisin Roskildesta.