Disturbing the Peace

Ammu, Steve.

TEKSASIN KESKUSRIKOSPOLIISIN OSASTO TEXAS RANGERS

James Dillon,

haluamme täten ilmoittaa Steve Lucasin kuolemasta viime kuussa...

...syytettä teitä vastaan ei nosteta.

Kuulitko pormestari Cockranin aikovan tuplata parkkisakot?

Ei hän vielä ole pormestari.

-Kaikki kunnossa? -Kuinka niin?

Catie sanoi sinun käyneen baarissa illalla.

Sanon suoraan, etten tykkää, kun menemisiäni udellaan.

Laitoin uuden pannun kahvia tulemaan.

Kiitos.

-Hän sanoi, että sait ikäviä uutisia. -Juu.

-Kuka Steve Lucas oli? -Hän oli Texas Ranger.

Parini, kunnes ammuin hänet.

Mitä tapahtui?

Olimme pidättämässä rikollista Dallasin liepeillä.

Epäilty kävi häneen kiinni.

Kun pari joutuu panttivangiksi, omaa asettaan ei saa luovuttaa.

Muuten molemmat kuolevat.

-Mutta kuinka sinä... -Steveä pideltiin takaapäin.

Hän sanoi nimensä, mikä oli merkki minulle ampua, kun hän väistää.

Mutta tekijä taisi epäillä jotain.

Luoti halvaannutti Steven kaulasta alaspäin. Hän oli 10 vuotta sairaalassa.

Hän kuoli viime viikolla.

Ei saanut enää koskaan koskettaa vaimoaan ja lapsiaan.

Siksikö et kanna asetta?

En ole sen koommin kantanut, mutta älä pidä lukua liikkeistäni.

Menen tallettamaan tämän.

-Terveisiä uudelle kassavirkailijalle. -Mille uudelle?

Mitähän nuo täällä asti tekevät?

-Tulivat ehkä aamiaiselle. -Niin.

-Kiitos, Catie. -En nähnyt sinua sunnuntaina, Bozeman.

Olen pahoillani. Oli vähän kehno olo, mutta saarnasi oli kuulemma hyvä.

Ei se mitään. Meitä ei tuomita saarnojen lukumäärän mukaan.

-Olen kuullut aika rankkojakin. -Totisesti.

Phillip, olet kampanjapäällikköni. Lahjoittajia pitää painostaa.

-Tarvitsen kampanjarahaa. -Miksi? Olet ainoa kisaan lähtenyt.

Takaraja on vasta viikon päästä.

Pelkäätkö, että Jim Dillon lähtee ehdolle?

En pelkää ketään. Varsinkaan Jim Dillonia.

-Annapa olut. -Emme tarjoile ennen viittä.

En kysynyt, tarjoiletteko. Pyysin olutta.

Ja olutta ei tarjoilla ennen viittä.

Päästä irti.

Mitäs täällä on tekeillä?

-Eipä täällä mitään. -Niinkö?

Ei ihan siltä näytä.

Pysy maassa, muuten tyttö saa hakata vielä lisää.

Ja sinä häivyt.

Oletko kunnossa?

-Hei, Amanda. -Hei, Matt.

-Miten menee? -Hyvin. Entä itse?

-Siinähän tuo. -Hyvä.

-Aika helle. -Niin on.

Ajattelin tuossa tullessani, että lähtisitkö illalliselle ensi viikolla.

-Eikö sinulla ole tyttöystävä? -Ei. Ei ole enää.

-Siitä on jo aikaa. -Mietin asiaa.

Kiva.

Et voi syyttää minua mistään. Se oli itsepuolustusta.

Saat viedä hänet pidätysselliin yksin.

-Yksin? -Niin. Minä pysyn täällä.

Mikä on vialla?

Ajavat kaupunkiin, ja toinen aloittaa tappelun. Toinen vain katselee.

Jokin ei täsmää.

Kirjaisitko hänet?

Mennään.

-Minne viet minut? -Varo päätäsi istuutuessa.

Ehdit varmaan kahdeksitoista takaisin.

-Hetkinen vain, sheriffi. -Valtuutettu.

Haluaisin puhua kuppilan tapahtumista.

Näin, kuinka piileksit nurkassa. Se on turvallinen paikka.

Tarkoitin eilisiltaa.

-Olin vapaalla. -Sheriffinä olet aina virantoimituksessa.

-Mitä haluat, Rogers? -Pormestarina varoitan...

-Virkaatekevänä pormestarina. -Anteeksi mitä?

Et ole pormestari vielä.

Virkaatekevänä pormestarina varoitan,

että käsittelemme asiaasi seuraavassa valtuustokokouksessa.

Keskustelemme käytöksestäsi eilisiltana ja tänä aamuna.

-Olen imarreltu. -Hyvää päivänjatkoa, sheriffi.

Olen siellä puolen tunnin päästä.

-Ei kai hän satuttanut? -Ei.

-Löi kuin tyttö. -Ei kuin sinunlaisesi tyttö.

Voisitko tulla myöhemmin, niin ratsastetaan ennen pimeän tuloa.

Hevoset käyvät levottomiksi.

No, eihän se vetele.

-Ei tosiaankaan. -Näytä tuota. Koskeeko siihen?

Ei. Olet kovanaama.

MOBIILIANTENNI

Haloo. Haloo?

-Menikö sinulta kenttä? -Menihän se.

Ei ollut sulake.

Täytyy katsoa, mistä on kyse.

Varo.

Mitä helvettiä.

Kuuletko minua?

Pysy maassa.

Kuuletko?

Kuulen oikein hyvin. Kuuletko sinä minua?

-No niin, hetkinen... -Mene autoon.

-Odota... -Vauhtia!

Hyvä on.

Sisään siitä. Kintut sisään.

Kusipää.

Hän on viiden kilometrin päässä. Teki juuri 10-8:n signaali 21:n jälkeen.

-Siis mitä tuo tarkoittaa? -Palasi autoon pysähdyttyään.

321 PRP.

Tie 79 etelään. 10 mailin kohdalla.

Meillä on puolitoista tuntia.

-Huomenta, rouva. -Onko jokin vialla?

On. Ajoitte ylinopeutta.

Haluan nähdä ajokortin, rekisteriotteen ja vakuutustodistuksen.

Mielelläni, mutta...

Mitä sinä teit? Kenenkään ei pitänyt kuolla.

Ulos sieltä tai olet seuraava.

-Otatko sieltä? -Jep.

Aina mukava tavata, sheriffi.

Annapa nyt se radiosi.

Nouskaa ylös!

-Kädet ylös! -Menkää ovelle.

-Älä pakota ampumaan. -Liikettä!

Menkää ovelle. Vauhtia!

Menkää. Kädet näkyvillä.

Kädet ylös.

Tänne sinut siis siirrettiin ammuttuasi parisi.

Sheriffi James Dillon, oletan.

Täytyy sanoa, että yllättää nähdä sinut täällä.

Luulin, että veisitte vangin parisi kanssa yhdessä putkaan.

-Eikö se ole käytäntö? -Kuka olet?

Täällä ei ole juuri mikään muuttunut.

Ihan ennallaan.

Nimeni on Diablo. Ei ristimänimi, mutta niin ystävät kutsuvat.

Ja viholliset.

Kysynkin nyt, aiotko olla ystävä vai vihollinen.

-Ei kannattaisi satuttaa ketään täällä. -Pidätätkö muuten?

Vankilaan en enää mene. Joudut ampumaan minut.

-Ikävä nähdä, kuinka käy. -Kuulostaa uhkaukselta.

Mutta ymmärrän, että niin teidän ajattelunne menee.

Ehdollistamista, kuten Pavlovin koiralla.

Näet uhkan tai ongelman ja otat asian komentoosi.

Mutta se ajattelumalli ei enää päde. Nyt on vallalla uusi ajattelumalli,

ja uusi sheriffi.

Tästedes tottelet minua, niin saatat jopa selvitä hengissä.

Onko tämä selvä?

-Onko tämä selvä? -Pidätän sinut vielä.

Ihailtavaa itsevarmuutta.

Pyro, holvi auki.

-Tule, kulta. -Rakas!

Vie minut holviin.

-En voi. -Kuuntelepa nyt!

Jos valehtelet vähääkään, menetän hermoni.

Ja loppupäivän... No, sinä et loppupäivää koe.

Holvissa on aikalukko. En saa sitä auki, vaikka haluaisin.

Se aukeaa kahdeltatoista.

-Se on vain... -Selvä.

Enää kaksi minuuttia. Taisimme tietää aikataulun.

Sitten pikku kävely.

Avaa.

-Mene. -Hyvä on.

Jos yrität kusettaa, ammun sinua munuaisiin. Tajuatko?

-Ei huolta. -En minä tässä murehdi.

Pane vauhtia.

-Nyt se on auki. -Väisty.

Maahan.

Siinä renkisi, sheriffi.

-Olen pahoillani. -Nyt ei ole hyvä hetki itsesäälille.

-Viekää heidät kirkkoon. -Liikettä!

-Antaa painua. -Kirkkoon ette mene!

Kappas. Catie Reynolds.

Sinusta on tullut iso tyttö.

Tunnenko sinut?

Et oikeastaan. Tunsin isäsi.

Liikaa tulikivenkatkua minun makuuni, mutta kai se kuuluu työnkuvaan.

Yrität ilmeisesti nykyään pitää tätä paskakaupunkia kasassa.

Mitä haluat?

Olen vissiin se tuhlaajapoika, joka tuli perimään velkojaan.

Jätätkö meidät sitten rauhaan?

-En vielä. -Ei täällä muuta ryöstettävää ole.

28 minuutin päästä on.

Se on panssaroitu rahakuljetus. He soittavat osavaltion poliisille.

Sehän nähdään.

Viekää heidät holviin.

Hei, Candi. Miten menee?

-Olen pystyyn kuollut. -Hyvältä sinä näytät.

Vihaan päivävuoroa. Ei tule tippiä.

-Tulisitko illalliselle? -Sinä se et luovuta.

-Monestiko olet kysynyt? -Nyt 18 kertaa.

Vuoro alkoi neljältä aamulla.

Miten olisi "iltapäivällinen".

Kuten brunssi, mutta lounaan ja illallisen välissä.

Suostu nyt.

Hyvä on. Mutta lupaa viedä minut ajoissa kotiin.

-Seitsemältä. -Selvä. Nähdään kahdelta.

-Paljonko tällä kertaa? -15 432 322 dollaria.

Sillä saisit aika monta tacoa.

Rasistista läppää, mutta kyllä sillä tacoja saisi.

Sitten mennään. Pitää päästä kahdeksi takaisin.

Tarkastetaan yhteys. Keskus, tässä alfa.

Lähdemme nyt.