Kedi

Kissat ovat eläneet nykyisen Istanbulin alueella tuhansia vuosia

Ne ovat nähneet valtakuntien nousut ja tuhot sekä kaupungin koon muutokset

Vaikka kissoja hoitaa moni, ne elävät ilman isäntää

Ovatpa ne sitten rakastettuja, halveksittuja tai huomaamattomia-

kuuluvat ne kiistatta jokaisen elämään

Istanbulissa kissa on enemmän kuin kissa.

Kissa edustaa sitä sanoinkuvaamatonta kaaosta, kulttuuria-

ja ainutlaatuisuutta, joka on Istanbulin ydin.

Ilman kissoja Istanbul menettäisi palan sieluaan.

Vastaavaa ei ole missään muualla.

Se on nykyään oikea saalistaja. Se ei ollut tuollainen ennen.

Se muuttui, kun se sai pentuja.

Ennen sitä se vain nukkui. Se vain oleili täällä kaiket päivät.

Joskus minä juttelen sille.

Se juttelee takaisin.

Sillä on luja luonne.

Se seisoo tuossa itsepäisesti.

Se ei lähde, vaikka käskisi. Se vain tuijottaa takaisin.

"En lähde mihinkään."

"Mihin heität minut? Tulen takaisin."

"Mitä yrität, viisastelija?"

Se on hyvin lujatahtoinen.

Se on persoonallinen.

Joillain kissoilla todella on luonnetta. Sen näkee niiden kasvoista.

Minusta on väärin teljetä kissa kotiin-

vain jotta sitä voi paijata.

Kissoja on miljoonia. Paijattavaa riittää.

Kissojen kanssa on vain oltava samalla aaltopituudella-

jotta kommunikointi toimii.

Ne kyllä tietävät, kuka niistä pitää ja kuka ei.

Ne huomaavat sellaiset asiat.

Kissoilta saa hyvää energiaa.

Ne imevät pois kaiken negatiivisen.

Olemme onnekkaita. Ne ovat hyväksi minulle.

On taas sen aika.

Aika lähteä kuljeskelemaan. Se tulee ja menee.

Kerran se tuli tänne. Se oli ollut tiineenä.

Se oli selvästi synnyttänyt.

Se johdatti minut taakse katsomaa sen pentuja.

Se on todella kiehtovaa.

Ne ovat kuin ihmisiä.

Rakkaus eläimiin on erilaista rakkautta.

Ne, jotka eivät rakasta eläimiä, eivät voi rakastaa ihmisiä.

Sen tiedän.

Bengü!

Bengü!

Tule. Tule tänne, tyttö.

Se oli yksi neljästä pennusta.

Se oli poikueesta luisevin ja rumin.

Muut kolme lähtivät. Tämä jäi.

Joskus suutun sille.

Miksi? En ole koskaan ajatellut sitä.

Ehkä olen silloin vain huonolla tuulelle.

En kuitenkaan lyö sitä koskaan.

Käsken sen häipyä, mutta se vain kävelee ovelle ja tulee takaisin.

Bengü on ollut kanssamme kahdeksan tai yhdeksän vuotta.

Se tuli tänne pentuna-

eikä lähtenyt pois.

Bengü pitää siitä, että sitä rakastetaan. Ihan totta.

Se rakastaa paijailua. Se miltei pyörtyy onnesta.

Se ei ole sellaista vanhojen turkkilaisten elokuvien melodraamaa-

mutta etsin sitä aina.

Jos en näe sitä tai kuule sen ääntä-

ja jos se ei ole paikalla, kun tulen tänne aamulla-

huolestun ja alan etsiä sitä. Ehkä se on minulle lapsi.

Ihmisillä on ikävä lapsiaan. Minulla on ikävä tuota kissaa.

Bengü on hyvin herkkä.

Jos paijaa toista kissaa, se alkaa murjottaa mustasukkaisena.

Se on hyvin herkkä.

Tuossa on se oikea kohta.

Siinä se on.

Noin. Sitten täältä.

Täältä.

Katso, miten se nauttii.

Sinä se osaat elää.

Bengü on synnyttänyt, mutta en tiedä minne.

Jos yrittää satuttaa Bengün pentuja, näkee sen toisen puolen.

Laivoissa on kuulemma aina pidetty kissaa.

Ne imevät ylimääräisen energian. Maaperä ajaa saman asian.

Minä käytän siihen rukousnauhaa.

Tuo kissakin tekee minulle hyvää.

Olemme sitä paitsi jo tottuneet siihen.

Siitä on tullut yksi meistä.

Se saa tulla ja mennä ilman rajoja.

Sen kanssa voi jutellakin.

NÄMÄ KUPIT OVAT KISSOJA JA KOIRIA VARTEN

JOS HALUAT VETTÄ SEURAAVASSA ELÄMÄSSÄSI-

ÄLÄ KOSKE NÄIHIN KUPPEIHIN

Ne eivät voi lentää pois kuin linnut.

On velvollisuutemme pitää niistä mahdollisimman hyvää huolta.

Kissat kuulemma tietävät, että Jumala on olemassa-

mutta koirat eivät.

Koirat pitävät ihmisiä jumalina, mutta kissat eivät.

Kissat tietävät, että ihmiset ovat Jumalan tahdon välikäsiä.

Kissat eivät ole kiittämättömiä. Ne tietävät.

Saan kissan paijaamisesta outoa turvallisuuden tunnetta.

Vaikka emme puhukaan toistemme kieltä-

meille syntyy heti yhteinen kieli.

Suhde kissoihin on varmasti hyvin samanlainen-

kuin suhde avaruusolentoihin.

Silloin ottaa yhteyden hyvin erilaiseen elämänmuotoon-

jolloin syntyy viestintäväylä-

ja voi aloittaa keskustelun.

Kissat ovat meille hyvin vieraita ja erilaisia.

Olipa kyse fyysisistä tai henkisistä ominaisuuksista-

ne ovat hyvin erilaisia.

Silti voimme muodostaa suhteen.

Tietenkään en voi olla niille emo-

mutta teen parhaani.

Pitäisiköhän ne taas ruokkia?

No niin. Saatte ruokaa.

Kylläisinä ne eivät päästä ääntäkään.

Niillä on kova nälkä.

Joku jätti ne kauppojen eteen-

ja luotti siihen, että minä olen täällä.

Minulle sattui kummallinen tapaus kissan kanssa.

Siitä on noin 15 vuotta.

Veneeni oli tuolla laiturissa. Se upposi myrskyssä.

Olin hädin tuskin saanut maksettua veneen. Olin myynyt kaiken muun.

Sain kuitenkin sen veneen.

Vene oli ollut minulla viikon, kun se upposi.

Sitten olin kävelemässä tuolla kivien luona.

Tämä on todella ihmeellinen juttu.

Kävelin siellä, kun yksi kissa osoitti minulle lompakkoa.

Saman värinen kissa kuin tämä. En valehtele.

Juuri tämän värinen.

Se maukui, ja mietin, mikä sillä on hätänä.

Mietin, onko sillä vesikauhu. Olin hieman peloissani.

Menin juomaan teetä, mutta jokin siinä lompakossa jäi vaivaamaan.

Teemieskin kysyi, olenko kunnossa.

Sanoin: "En tiedä. Jotain outoa on meneillään."

Nousin ylös ja katsoin siihen lompakkoon.

Tarvitsin 120 liiraa, ja lompakossa oli 120 liiraa.

Se joka ei usko tätä tarinaa, on minusta pakana.

Voitteko uskoa?

Se jos mikä oli taivaan lahja.

Niin rakkauteni eläimiä kohtaan alkoi.

Sen jälkeen kun löysin sen lompakon, aloin hoitaa kissoja.

Kissojen hoitaminen ei ole helppoa.

Niille pitää antaa maitoa, jos haluaa, että ne pysyvät hengissä.

Nämä ovat jo melko isoja. Niiden pitäisi selvitä.

Jos ne jättää pariksi päiväksi, ne kuolevat.

Ne selvisivät laatikossa, koska siellä on lämmintä.

Sitten tuo pullukka ryhtyi niille emoksi.

Se pitää pennut lämpimänä. Ne pitävät sitäkin emonaan.

Niillä on sekä isä että emo.

Se on pennuille sekä isä että emo.

Eikö sinulla olekin kaksi lasta kotona? -On.

Tiedät siis, mitä vanhemmuus on.

Se on kovaa hommaa.

Pidimmepä siitä tai emme, täällä meren äärellä elää hiiriä.

Koska olemme ihmisiä, emme anna niille tilaa elää.

Ne ovat kieltämättä rumiluksia-

eikä niitä kaivata siellä, missä ihmiset syövät.

Harkitsimme rotanmyrkkyä, jota olemme käyttäneet aiemmin.

Juuri kun olimme päättäneet, että hiiret saavat kuolla-

tämä pieni leijona ilmaantui paikalle.

Se hoitelee hiiret yöllä, kuten luonto sanelee.

Emme käske sitä saalistamaan. Se pitää sitä velvollisuutenaan.

Se ansaitsee palkkansa.

Tiedättekö sen sanonnan, jonka mukaan rakkaus pitää ansaita?

Niin tuo kissa tekee. Se ansaitsee rakkauden, jota se saa.

Olemme sille kiitollisia.

Elämä on kaunista-

jos tietää, miten pitää elää.

Ihminen voi rakastaa, jos sydämen silmät ovat avoinna.

Kaikki on kaunista, jos sitä tarkastelee rakkaudella.

Jos voi nauttia kissan, linnun tai kukan läsnäolosta-

koko maailma on avoinna.

Se on kovin naaraskissa näillä main.

Se on melkoinen riesa kaikille kalastajille.

Kalarosvo.

Koirien arkkivihollinen.

Se ajaa takaa kaikkia koiria, myös pitbulleja.

Se on naapuruston psykopaatti.

Se ei pidä lempeästä rakkaudesta.

Se pitää kovasta rakkaudesta.

Se aloittaa kirkon katolta.

Sieltä käsin se valvoo koko aluetta.

Se on todella mielenkiintoinen elukka.

Ainoa asia, mitä se varastaa, on kala.

Se seisoo kalakauppiaiden luona-

eikä lähde pois, vaikka sitä hätisteltäisiin.

Se ei ota sardelleja eikä makrilleja. Se haluaa sinikaloja.

Kalastajat jahtaavat sitä tänne asti.

Se pitää luksuselämästä.

Se pistää miehensäkin kunnioittamaan itseään.

Se ajaa ukon pois.

Nyt se lähtee, joten mies voi syödä.

Nyt on Osman Paššan vuoro.

Se ei halua menettää miestään muille.

Sitä nätimpiä tyttöjä on tullut käymään.

Se on mustasukkainen.

Se on kuin äksy kotirouva.

Mustasukkainen vaimo, joka ei anna miehensä olla rauhassa.

Se ei päästä muita miehensä lähelle.

Se tulee käymään, kun se kaipaa hellyyttä.

Se saa hellyysannoksensa ja lähtee.

En voi tehdä mitä tahansa.

Otin sitä hännästä, ja se puri minua.