Hotel Adlon (Das Adlon. Eine Familiensaga)

HOTELLI ADLON

Oliko se Alma?

Unohda typeryydet, poika.

Pitäkää kiirettä. Meidän pitäisi olla jo tiessämme.

Pysy tässä, Margarete. Tulen pian.

Tarinani alkoi vuonna 1904.

Elettiin maailmansotia edeltävää aikaa.

Ihmiset odottivat vielä viattoman luottavaisina, ―

mitä 1900―luvulla olisi heille tarjottavanaan.

Oletko järjiltäsi? Jos meidät nähdään, minua lyödään.

Miten hän jaksaa? ― Se on pian ohi.

Muista valomerkki.

Tulin maailmaan eräänä koleana kevätyönä.

Syntymäni tapahtui täysin salassa.

Isoäitini oli vakaasti päättänyt estää skandaalin.

Alma, ponnista vielä kerran. Anna mennä.

Noin.

Ponnista voimiesi takaa.

Hyvä, hyvä!

Muista hengittää.

Ponnista!

Isäni oli vasta täyttänyt viisitoista.

Syöksit meidät onnettomuuteen, kelvoton!

Vaunuihin ja sassiin!

Isä olisi halunnut tukea äitiäni, mutta se oli mahdotonta.

He eivät saa lähteä!

Et saa lähettää Friedrichiä pois. Ei se ollut hänen vikansa.

Äiti kiltti...

Se on tyttö.

Äiti! Ei, älä!

Mihin viet vauvan? ― Puhutaan lisää huomenna.

Anna lapseni takaisin! Äiti!

Äiti!

Shh... Kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Tämä tapahtui samana vuonna, ―

jolloin Lorenz Adlon alkoi rakentaa mahtavaa taloaan ―

Brandenburgin portin luokse.

Siitä tuli hotelli Adlon.

Kukapa olisi silloin arvannut, ―

että tuo paikka liittyisi elämääni aina näihin päiviin saakka.

BERLIINI 1904

Saimme rakennusluvan hotellin neljännelle kerrokselle.

Hänen Majesteettinsa käytti vaikutusvaltaansa ja tuki meitä.

Katso, rakas, miten komea rakennus.

Isä, miksi tahdot naapuritontinkin?

Rakennan 102 lisähuonetta. ― Entä rahoitus?

Kolmannes huoneita lisää merkitsee lisää tuloja.

Niinköhän, Tilly.

Lisärakennus nielee useita lisämiljoonia.

Tienaamme sillä lisää miljoonia.

Olen ottanut luottoa hotellin oletetun käyttöasteen mukaan.

Varmasti kuoletamme luottoa tehokkaammin ―

rakentamalla kolmanneksen lisää huoneita.

Sellaisia huonehintoja ei maksa kukaan!

Tutkin Berliinin hotellien liike― vaihtoa eikä yksikään tuota voittoa.

Ihmiset tahtovat vain yöpyä halvalla.

Sinä ajat hotellivieraat kilpailijoiden käsiin.

Toisin kuin kilpailijat, minä huolehdin vieraideni tarpeista.

Adlonissa ei pelkästään yövytä.

Adlonissa viivytään.

Lähdetään, Tilly.

Imettäjä tuli, arvoisa rouva. Käykää sisään, olkaa hyvä.

Tässä on tyttäreni. Imetätte häntä kahden tunnin välein.

Talossa ei saa kuulua huutoa, kun mieheni palaa.

Keskittykää ajattelemaan lapseni tarpeita.

Rosa opastaa teitä kaikissa asioissa.

Tyttäreni Alma voi olla hyvin mustasukkainen pikkusiskolleen.

Toivon ettei hän oleile lapsen luona.

Mikä lapsen nimi on? ― Sonja. Sonja Schadt.

Sonja Schadt. ― Äiti, missä olet?

Olen ihan pian perillä. ― Myöhästymme hiukan.

Älä huoli, lapseni. En varmasti pitkästy.

Olen aivan liian kiihdyksissä.

Lämpimästi tervetuloa hotelli Adloniin. ― Kiitos.

Rouva Schadt? ― Minä olen.

Tehän olette tyttö. ― Niin, yllätyittekö?

Minun aikanani oli vain hotellipoikia.

Isäni aloitti aikanaan Adlonin hotellipoikana. Mutta siitä on kauan.

Tervetuloa uuteen Adloniin. ― Kiitos.

Niin monen vuoden jälkeen...

Pöytänne on tuolla varattuna.

Mieheni ja tyttäreni myöhästyvät hieman.

Voi!

Tuntuu aivan kuin palaisin kotiin.

Sama suihkulähde oli aikoinaan lapsuudenkodissani, ―

ennen kuin se siirrettiin Adloniin.

Isoisäni oli tuonut sen liikematkoiltaan siirtomaista.

Herra on palannut! Herra on tullut kotiin. Tulkaa pian!

Kiireesti nyt, kaikki!

Ei sanaakaan tapahtuneesta isälle.

Tervetuloa, Gustaf!

Kultaseni... ― Gustaf.

Ihanaiseni!

Kullanmuru...

Tervetuloa takaisin, isä.

Sinusta on tullut yhä sievempi.

Nuoret miehet varmaan jonottavat jo ovella, vai mitä?

Mikä tyttöä vaivaa?

Mennään sisään. Kylpy on jo valmiina.

Vai ajurin poika. Varhaiskypsä veikko!

Lähetin perheen tiehensä. ― He olivat mukavia ihmisiä.

Kuka muu tietää asiasta?

Kaikki.

"Tyttäremme Sonja Schadt syntyi..."

Eikö kukaan ole hoksannut?

En ole vielä liian vanha saamaan lasta.

Olihan se kiusallista, mutta työnsin kerran tyynyn leningin alle, ―

kun menin naisyhdistyksen tapaamiseen.

Olisit nähnyt ne ilmeet. Naiset uskoivat, että olin raskaana.

Gundel!

Sonjalla on nälkä.

Minä odotan tässä.

Alma...

Milloin saan nähdä lapsen?

Minulla on kauheaa. Äiti ei anna minun edes koskea lapseeni.

Lähdetään pois Sonjan kanssa. Ole kiltti...

Jonnekin, missä kukaan ei tunne meitä. ― Minne muka?

Amerikkaan.

Amerikkaan?

Se on aivan liian kaukana.

Olen ottanut selvää. Hampurista lähtee laiva joka viikko.

Kolmannessa luokassa lippu maksaa vain 200 markkaa.

Tienaan kuusi markkaa päivässä hiilivarastossa.

En voi pitää rahoja. Äiti tarvitsee ne.

Isällä ei ole vieläkään töitä.

Se on minun syytäni.

Jospa piiloutuisin ensin Sonjan kanssa teille?

Itärautatieaseman asuntoonko? Meillä on vain yksi huone.

Teille kaikille?

Keksin kyllä, mistä saamme ne 400 markkaa.

Minullakin on vähän rahaa.

Isä jättää usein lompakkonsa lojumaan.

Et saa varastaa vanhemmiltasi meidän takiamme.

He varastivat lapsemme.

Minun pitää nähdä Sonja vihdoinkin!

Imettäjä nukkuu hänen kanssaan.

Äiti on kieltänyt minua menemästä Sonjan huoneeseen.

Sunnuntaina imettäjällä on vapaa―ilta. Silloin voisi onnistua.

Kauppaneuvos Koppel, mistä moinen kunnia?

Herra Adlon nuorempi, ratsastatte hienosti.

Isänne uusi hotelli Pariser Platzin laidalla on myös hieno.

Niinkö kilpailija sanoo?

Oikea etujalka pitää kengittää.

Seuraamme liikekumppanini kanssa kiinnostuneina isänne hanketta.

Isänne tarvitsee uuteen hotelliin kolme miljoonaa kultamarkkaa.

Mitä tahdotte, herra kauppaneuvos? ― Luottamuksenne, herra Adlon.

Tulen pankkiyhdistyksen johtokunnan kokouksesta.

Isänne on ylittänyt reippaasti budjettinsa.

Isä tietää, mitä tekee.

Teinä en olisi niin varma.

Kuka vastaa isänne veloista?

Te saatatte joutua maksumieheksi, herra Adlon.

Pitäkää tätä liikemiesten välisenä luottamuksellisena keskusteluna.

Sallittehan, että jatkan vielä.

Hotelliosakeyhtiömme aikoo valita uuden pääjohtajan.

Olemme pohtineet asiaa ja päätyneet teihin.

Mitä tuumaatte parhaiden hotellien ketjun johtamisesta?

Tiedämme toki, että teillä on niukasti haasteita Adlonissa.

Tarjouksenne osoittaa, että pidätte isäni hanketta uhkana.

Miettikää asiaa.

Hotelliosakeyhtiömme seisoo tukevasti jaloillaan.

Saanen toivottaa teille mukavaa päivän jatkoa.

Toivottavasti tapaamme pian.

Seinät paneloidaan eebenpuulla ja mahongilla.

Lisäksi tahdon ylellisiä pikku yksityiskohtia.

Norsunluuta ja kilpikonnankuorta upotuskoristeluun.

Entä toimitusajat siirtomaista?

Tarvitsen puolisen vuotta kaiken hankkimiseksi. ― Täpärälle menee.

Hänen Majesteettinsa toivoo pikaisia avajaisia. Olen riippuvainen sinusta.

Olen suunnitellut hotelli Adlonia lähes 40 vuotta.

En suostu kompromisseihin. ― Ei sinun tarvitsekaan.

Adlon tekee Berliinistä maailmankaupungin, ―

joka vetää vertoja Pariisille ja Roomalle.

Teen Adlonista Euroopan hienoimman hotellin.

Isä, von Tennenit ovat tulleet. ― Me tulemme, Alma.

Olet onnenpekka, kun sinulla on Ottilie ja tyttäret.

Vaimoni kuoleman jälkeen ―

tunnen itseni joskus vähän yksinäiseksi.

Lorenz...

Ottilie ja minä olisimme hyvin iloisia, ―

jos ryhtyisit Sonjamme kummiksi.

Se olisi minulle suuri kunnia.

Ystäväni, vielä yksi asia pikku―Sonjasta.

Tahdon että tiedät totuuden.

Herra poikani on taas tapansa mukaan myöhässä.

Arvostamme kutsuanne, herra Schadt.

Ilo on minun puolellani.

Rouva Adlon.

Isänne on suuri visionääri, Louis, ―

ja hän osaa myös toteuttaa visioitaan tarmokkaasti.

Louis auttaa toisinaan.

Ellei satu olemaan kilparadalla.

Sinä toteutat intohimoasi, isä. Samoin minä.

Louis huolehtii papan viinikaupasta ja Kurfürstendammin ravintolasta.

Olen kuullut niistä paljon hyvää. Saanko pyytää?

Pappa ei tarkoita pahaa. Hän tietää kyllä arvosi, kultaseni.

Olkaa hyvät.

Suurenmoista käsityötä. ― Niin.

Kaikista kaukomailta tuomistani esineistä ―

tämä on minulle mieluisin.