Ladies of Steel: Like There's No Tomorrow

Sitten vielä kurkotellaan pikkasen taivaalle!

Ehkä tuolta toista kautta.

Täähän on näille ihan arkipäivää, mutta tossa on päiväkoti.

Tää on tätä. Mennään eteenpäin. -Hienosti menee!

Otetaanpas vähän nopeempi tahti. Nyt mennään kovaa vauhtia eteenpäin.

-Pekka, toi on kiusallista. Älä kyttää naisia.

Ja 22 senttiä. No, limitissä, limitissä.

Näin! Täähän on hyvin karsittu. Hyvä, Elisabeth. Katsokaa näin.

No mikä tää on?

Mitä sä oot antanu sille? -En mitään.

Kai sä oot kastellu sitä? -Ehkä mä unohdin.

Nyt ei tuu sitten kesäkukkaa. Se on kuollu.

Muistatteks te mitään, mitä mä oon puhunu?

Haloo. -Kanerva tässä kustantajalta, hei.

Meidän kuuluu ilmoittaa kirjoittajalle, -

kun joudutaan tekemään tilaa muille kirjoille.

Vapaatyttö-romaanit joudutaan ikävä kyllä siirtämään pois varastolta.

-Minne pois? -Ne makuloidaan.

Eli silputaan. -Silputaan?

Niin.

Kirjailija voi myös lunastaa kirjat itselleen pientä maksua vastaan.

Ai, sä oot täällä. -Mä tulin vara-avaimilla.

Kato, mitä mä toin. Muovikasveja. Ihania. Näitä ei tarvi yhtään hoitaa.

Ja sit mä toin tällasen. Kato!

Pölyhuiska! Eiks oo ihana?

Tällä voi kuule...

Hyiss... -Tää ei toimi.

Mitä? -Tää hella ei toimi.

Ei tietenkään toimi. Se on lukittu. -Miten niin lukittu?

No ettet sä voi käyttää sitä. Käyt ruokalassa syömässä.

Mitä ihmettä mä teen, jos en voi edes ruokaa laittaa?

Äiti, kun sä et pärjää yksinäs. Sä kaatuilet.

Kerran kaaduin, kun oli niin liukasta.

Aivan. Se yks kerta riittää. Mitäs sitten, kun jää hella päälle?

Koko talo palaa poroks. En halua, että sulle käy niinku Sylville!

Sun täytyy hyväksyä se, että sä oot jo vanha.

En mä nyt niin vanha ole. -Ymmärrätkö sä, -

miten hyvä tuuri kävi, että sä edes sait tän paikan?

Eihän tämmösiä paikkoja, äiti rakas, saa kukaan! Sinä sait.

Tässä on lankoja.

Jos teet Ronin pelimyyjäisiin 20 paria sukkia, logolla.

Meän pitää mennä, herranjumala. Langat siihen, nyt mennään!

Takki päälle.

Äiti, missä sun tak... -En minä tiedä.

Minä otan. Sua pitää koko ajan vahdata.

Et tee mitään hätiköityjä päätöksiä tossa tilassa!

Sä olet hysteerinen. Pysy siellä. Mä tulen vähän ajan päästä.

Perkele!

Rosa on jossain PMS-oireissaan jättäny Bobbien.

Mikä järki? Mistä se kuvittelee löytävänsä paremman miehen?

Ehkä Rosa ei pidä siitä. -Se on LVI-insinööri!

Sen piti tehdä meidän keittiöremontti. Kuka sen tekee?

Kai se saa ite päättää elämästään.

Jos tollasten keskenkasvusten antaa päättää, ei tule mitään.

Entä saadaanks me vanhat päättää? -Ei kukaan saa, tietenkään!

Onks sulla turvapuhelin?

Sen pitää olla ranteessa, että mä nään, missä liikut.

Kela-kortti on tässä. Ja tosta meet, toiseen kerrokseen.

Oon käyny täällä sata kertaa. -Sä eksyt kaupassakin.

Takki päälle! -Mä en tarvii.

Siellä ripsii! Mä ootan täällä autossa. Ovi jäi auki!

Mitäs ne teidän oireet olikaan?

No rintaa puristaa, tuntuu, ettei saa nieltyä, -

ja mikään ei oikein kiinnosta.

No niin, kuunnellaan sitten vähän.

Ja hengittele. Hyvä.

Joo. Ja näin vielä.

Voisko se olla tippuri? -Mikään ei viittaa siihen.

Ne sanoo, että kirjailijan elämä teettää sellasta.

Täytyy tehdä lisää testejä. -Refluksi?

Tai koliikki. -Se on lastentauti.

Tai agonofobia! Mulla on hirveen iso pää.

Odotatko vähän? Konsultoin kokeneempaa kollegaa.

Ai vielä kokeneempaa? Haudassa, vai?

Mikäs se tilanne on? -Ei näytä oikein hyvältä.

Tehdäänkö hoitosuunnitelma? -Taitaa olla myöhäistä.

Voi ei. Mitä sieltä näky?

Valtava kasvain mahassa.

Elinaikaa tuskin paria viikkoa enempää.

Eihän me nyt voida pyytää, jos he ei enää oo yhessä.

No mitäköhän pitäis tehä? Pitää hankkia joku uus.

Googletat niitä nimiä. Äl-ee-vii, tai mikä äl-vee...

Se, mikä Bobbien, niin sitä samaa titteliä etsit.

No nyt se tuleeki tossa. Jatketaan sitte. Heippa!

Rosa tiesi, että remontti on tulossa.

Mä olin sanonu sille, että kaikki on Bobbien varassa...

Mirjamin aika koitti.

Hän on nyt taivaiden valtakunnassa.

Paljon paremmassa paikassa.

Hän sai päätökseen täällä kaiken mikä pitikin.

Nytkö se jo tuli? Ei, ei.

Mä en oo vielä valmis. Mä en voi vielä lähteä!

Ei oo mitään hätää. Meillä on vielä hyvin aikaa.

Ei ole aikaa! -Puoli tuntia.

Hei, hei! Varo niitä ovenkarmeja! Älä naarmuta sitä.

Mitä täällä tapahtuu? -Ja varo nyt sitä...

Voi hyvä ihme.

Kerttu muuttaa sisään. -Kerttu?

Sylvin kaveri seurakunnasta. -Sehän on se kamala...

Hei hei! -...kamalan kiva ihminen!

Mä vuokraan sille tuon perähuoneen. -Miks?

Pojat! Älä hipasekaan noilla paskasilla kengillä mun mattoja!

Saat ottaa kengät pois ja muutakin, jos meinaat tulla peremmälle.

Kaupunki maksaa vuokran, -

ja bonuksena tulee ateriapalvelu, siivouspalvelu ja fysioterapeutti.

Niin, Kertulle. -Ei ne mitään nimiä tarkista.

No niin, tässä.

Mä sanoin voisilmäpullia! -Voi anteeks! Leivonko saman tien? Juu.

Etkö sä puhunu ateriapalvelusta? -Se nyt on semmosta paskaa.

Sitä paitsi Kerttu tylsistyy, jos ei saa puuhata keittiössä.

Mä tarviin sun auton.

Pitää hakea Vapaatyttö-kirjat ennen ku ne silputaan.

Ei sitä autoa oo kukaan ajanu vuosikausiin.

Mä kävin sairaalassa.

Mä kävin keskiviikkona terveystarkastuksessa.

Terveydenhoitaja sanoi, että olen ikääni nähden erinomaisessa kunnossa.

Ellei diabetesta ja keuhkoahtaumaa lasketa. -Mahtavaa.

Mä kuolen. -Kaikkihan me kuollaan.

Mulla on enää kaks viikkoa.

Kasvain mahassa.

Herraisä!

Onko näin?

Kerttu, nuttu niskaan! Ota keppi, pullat ja konjakit.

Ei, ei. -Me tullaan mukaan. Ei me kuolevaa ihmistä yksin päästetä.

Sinäkö auttaisit? -Kerttu on sairaanhoitaja.

En ole ku suntion apulainen. -Sama asia!

Mene nyt hakeen niitä avaimia! Keittiöstä. -Mitä?

Tässähän tulee kiire. Täytyy heti aloittaa hautajaisten suunnittelu.

Virret, ruoat... Mutta kuka siunaa?

Ihan sama mulle! Enhän mä ole siellä.

Sylvi aina sano, että sä olet semmonen huora, jota ei siunata kirkkomaahan.

Mutta minä sanoin, että höpsis, kyllä huoratkin siunataan.

Inkeri, onko sulla korttiakaan enää?

Eihän sitä kortilla ajeta.

Mä otan ne kaikki. -Niitä on kyllä aika paljon. 1 500.

Moi.

Eka painoshan meni kuumille kiville, mut toinen ei sitten niinkään enää.

Oi voi. Tää on tämmöstä. Olis pitäny markkinoida.

Miksei sitä sitten markkinoitu? -Ethän sä halunnu.

Siis miten niin? -Sähän painotit, ettet haluu mitään julkisuutta.

Sun tyttäres Maija kerto meille, ettet haluu televisioon etkä mihinkään.

Ei kirjoja lehti-ilmoituksilla myydä.

Kaikki perustuu kirjailijan näkyvyyteen.

Maija saatana.

Aiot sä ottaa noi arkkuus mukaan vai minne?

Ei mun elämäntyötäni mihinkään silppuriin viedä.

Ihmisille nää kuuluu. -Paljonko aiot pyytää kappaleelta?

Satasenko? -Sillä saa upeet hautajaiset.

Voitko järjestää mut televisioon nyt? -Tää kirja on vanha jo. Tilaisuus meni.

Mun täytyy päästä televisioon ja heti!

Yks meidän hyvinvointikirjailija kuoli just yliannostukseen.

Hänellä ois ollu televisioesiintyminen tänään.

Tää on hirveintä, mitä mä tiedän.

Älä sitten mee.

Pakko. Pitää saada kirjat myytyä.

Tervetuloa. Mä käyn ihan nopeesti läpi tän ohjelman kulun.

Täähän on tosi kepeähenkinen ohjelma, eikä mennä mitenkään syviin vesiin.

Hei, lähetys alkaa ihan kohta. -Aluks mä avaan katsojille sun taustaa.

Että miten susta tuli esikoiskirjailija 70-vuotiaana, ja...

Muutama minuutti lähetykseen! -Puhutaan, mikä tekee sut onnelliseks.

Toimit semmosena tsempparina ja esimerkkinä muutoksen voimasta.

Voit mennä tonne istumaan. Ota ihan rauhassa. Ei tarvii jännittää.

Kenen puhelin soi? -Lähtee suora lähetys käyntiin.

No hei, Rosa. Miten menee?

Emmä tiiä. Mussa on jotain vikaa varmaan.

Meillä on kriisi Bobbien kaa, ja mä vaan...

Mä en tiiä, mitä mä teen. -Jätä se!

Anteeks, rouva. Nyt pitäis lopettaa. -Niin mä vähän teinki, -

mut mulla on jo sitä ikävä... -Joo, mut juna meni jo.

Nyt vain jätät sen etkä enää katso taaksepäin.

Mäkin luulin rakastavani Tapioa 40 vuotta, -

vaikka se oli väkivaltanen despootti.

Ei Tapiokaan ensitreffeillä mua lyöny. -Nyt pitää alottaa.

Eihän tällasta voi laittaa telkkariin. Vanhus on puhelimessa. -Pakko aloittaa!

Äitiäs älä kuuntele! Se ei ymmärrä rakkaudesta mitään.

Kaikki välit nyt vaan poikki. -Hei ja tervetuloa suoraan lähetykseen!

Mä oon nyt televisiossa. -Tänään meillä on Onnen avaimissa -

vieraana kirjailija Inkeri Ropponen, -

joka parhaiten tunnetaan... -Mua haastatellaan. Soitellaan.

Neloseen nyt. TG-kuviin, kiitos.

Hei hei. -Inkeri, miltä elämä ja tulevaisuus näyttää nyt -

Vapaatytön ilmestymisen jälkeen?

Äiti, mummi on telkkarissa. - Soititte LVI-liiton...

Onks siellä joku uusinta vai? -Ei ku ihan suora lähetys.

Elämä? Siis kuolemahan se siellä.

Aivan. Mm-m.

Inkeri Ropponen... -Siellä se on saamari studiolla!

Joo! -Jos sanoisin olevani onneton, miten sä neuvoisit mua?

Mitä ne siltä kysyy? Mikä asiantuntija se on? Paa kiinni se!

Siinä täytyy varmaan ottaa huomioon se, -

mikä syöpä sulla on ja paljonko sulla on elinaikaa.

On hyvin vaikea olla onnellinen, jos on kaks viikkoa elinaikaa.

Mitä toikin nyt tarkottaa? Laita kiinni se telkkari!

Mä haluun kattoo tätä. -Minkä positiivisen ohjeen antaisit...

Tiesit sä tästä? -En!

...ihmiselle, joka haaveilee uudesta alusta? Positiivisen.

Paistinpannu.

Valurauta. Ja sillä ukkoa päähän.

Siis sehän on aivan sekasin!

Jos vapautta ei anneta, se on itse otettava.