Light & Magic

INDUSTRIAL LIGHT & MAGICIN PÄÄMAJA

TUTKIMUSLABRA.

Muistan, kun menin ensi kertaa Kernerille

ja näin, että siellä oli...

...mahtavaa roskaruokaa kaikkialla.

Ja näin, kuinka fiksua, luovaa

ja lahjakasta väkeä ILM:llä oli.

Kaikki oli silloin analogista.

Kaikki tehtiin käsin.

Ajattelin, että Kerner oli kuin yliopistokampus

ja me olimme kuin fukseja

neljän vuoden päässä valmistumisesta.

Koska olimme kaikki nuoria.

Siellä sai hengailla samanmielisten kanssa.

Me pidimme leffoista ja tykkäsimme puhua niistä.

Olimme kaikki jokseenkin nörttejä,

sillä se oli ILM, ei NFL.

Olin sellaisella asenteella

niin hauskassa talossa, sellaisessa leikkipaikassa.

En halunnut koskaan lähteä sieltä.

He ymmärsivät, miten tehdä taikaa

ja pitää samaan aikaan hauskaa.

Tämä on mahtavaa.

George ilmestyi Alabaman Mobileen kesken kaiken Kolmannen asteen yhteyttä.

Tähtien sota oli valmis.

Tähtien sota oli hänelle kamalaa aikaa, ainakin sisäisesti.

En tiedä, miten paha se oikeasti oli.

Hän oli ihan masentunut. "Tämä on kamalaa, katsokaa näitä kuvia.

"Katsokaa leffan valaistusta. Olen tolaltani."

Katsoin kuvia, ja valaistus oli upea.

Se oli uskomatonta. "George, olet masentunut."

Illastimme sinä iltana luonani.

Hän sanoi: "Se on kamala, enkä halunnut sellaista."

Istuimme kivillä, jotka olivat Kolmannen asteen yhteydessä.

Sanoin: "Vaihdetaanko pinnoja?

"Saat pinnan Kolmannen asteen yhteydestä

ja minä Tähtien sodasta.

"Otetaan kaikki vedot käyttöön."

Kukapa olisi arvannut, että heittäisimme niin paljon rahaa hukkaan?

Aivan. Ajattelin sen kannattavan,

koska pidin leffaani floppina.

Tähtien sodan ensi-ilta oli vuonna 1977. George ei halunnut olla Losissa,

joten menimme Havaijille viikoksi yhdessä.

Hän kysyi: "Minkä elokuvan aiot tehdä seuraavaksi?"

Sanoin: "Olen yrittänyt vuosia suostutella Cubby Broccolia

"ottamaan minut ohjaamaan James Bondin."

Pitäisikö minun puhua?

Ei, hra Bond. Sinun pitäisi kuolla.

Heti James Bondin mainittuani

hän sanoi tarjoavansa jotain parempaa.

Hän kauppasi minulle Kadonneen aarteen metsästäjiä.

Sanoin: "Minulla olisi James Bond -leffa."

"Se on mahtava. Kertoo arkeologista.

"Hän etsii muinaisia esineitä, jotka ovat pyhiä tai yliluonnollisia,

"ja joutuu aina kiipeliin."

Hän olisi yksinäinen seikkailija, joka ei lakkaa

taistelemasta natseja vastaan saadakseen saaliinsa.

-Lähden rekan perään. -Miten?

En tiedä. Keksin lennosta.

Se oli Tähtien sodan tavoin Republic Picturesin elokuvasarja.

Joka kelan pitää päättyä jännään kohtaan.

Ei!

Hän sanoi: "Jos teet sen,

"sinun on sitouduttava kolmeen leffaan,

"sillä haluan tehdä leffasarjan."

Luota minuun.

Hän suostui.

Noin vain.

Sanoin: "Tehdään sitten diili."

Sanoin itselleni: "Jos aloitan bisnekset,

"teen sen mieluiten hänen kanssaan, luotan häneen."

"KADONNEEN AARTEEN METSÄSTÄJÄT"

Muistan, että Steven sanoi:

"Lue tämä.

"Kerro mielipiteesi äläkä kerro kellekään, mistä käsis kertoo."

En ollut ollut alalla kauaa,

joten en ollut lukenut paljon käsiksiä.

Istuin siellä selaillen käsistä läpi.

En ollut nähnyt elokuvissa vastaavaa.

Suljin käsiksen, istuin siinä

ja mietin: "Miten teemme sen?"

Se oli tosi jännittävää.

Se elokuva oli kuin silta fantasian ja oikean leffan välillä.

Se sijoittui natsien aikakaudelle,

mutta arkun avaaminen ja muu oli silti kuin fantasiamaailmasta

tietyllä tavalla.

Se oli saatava toimimaan valkokankaalla.

Alkaa kuulua jyrinää. Kuin geysir purkautuisi.

Jyrinä lisääntyy, surina lisääntyy.

Sitten alkaa efektin seuraava vaihe.

Sinertävän vihreä, kaasumainen huntu

vuotaa arkusta ja alkaa valua pitkin portaita.

Steve, erikoistehosteet

ja minä päätämme, miltä lopputulos näyttää.

Meillä on uudenlainen erikoistehoste.

Se on eteerisempi kuin aiemmat tuotokset.

Aaveiden kuvaaminen

oli hyvin monimutkainen juttu tuollaisella kuvalla.

Miltä aave edes näyttää?

Steve Gawley keksi nerokkaan idean.

Teimme pilvet savukoneella.

Päällä on lämmintä, kirkasta vettä, ja alla on kylmää suolavettä.

Ne kerrokset pysyvät erillään.

Sitten pienellä laitteella lisätään haaleaa vettä

ja odotellaan pilvien muodostumista.

Kone oli siis käytössämme.

Steve keksi

laittaa aaveeseen sauvan niin kuin sauvanukeissa.

Hän liikutti sitä vedessä edestakaisin.

Vesi sai silkin kiemurtelemaan kauniisti.

Silkin kiemurat

kuvattiin sitten suurella nopeudella.

Niin se hidastui todella.

Sitten sitä pystyi nopeuttamaan tai hidastamaan tarpeen mukaan.

Minä vasta opettelin visuaalisia tehosteita. En edes tiennyt...

TUOTTAJA

Tiesin, mikä on taustamaalaus, mutta en tiennyt sen valmistuksesta.

Oli siis jännittävää lähteä San Franciscoon

ja mennä sille mitäänsanomattomalle teollisuusalueelle.

Siellä oli meneillään kaikkea hauskaa.

Mahtavia, luovia ihmisiä.

Sanoin ILM:llä: "Haluan sulattaa kasvot.

"Haluan sulattaa Tohtin kasvot."

Mutta en tiennyt, miten kasvot sulatetaan.

Jätin sen ILM:n nerojen harteille.

Steven oli laittanut sen kuvakäsikirjoitukseen.

TAIDEOSASTO

Hän ei pitänyt lopputuloksesta.

Hän antoi kolme eri sarjaa kuvakäsikirjoituksesta.

Hän sanoi: "Pidän tästä ideasta ja tämän toisen tästä ideasta.

"Tee niistä yksi sarja.

"Ja tee sitten, mitä haluat." Se oli hauskaa.

Odota.

Kerron sinulle kaiken.

Tiedän, että kerrot.

Tässä on Tohtin pään jäännökset.

Lisäsimme kalloon lihakset

ja muut kasvojen kerrokset

alginaatista, jota hammaslääkärit käyttävät

hampaiden jäljentämiseen. Lämpölampulla

kuumennettaessa alginaatti sulaa.

Kun kuvasimme yhden ruudun sekunnissa,

se näytti sulavan ilman, että pisarat näkyivät.

Se oli uskomaton tehosteotos.

Nyt!

n osuus Kadonneen aarteen metsästäjissä

teki minuun pysyvän vaikutuksen.

Tiesin heti haluavani työskennellä lopun uraani ILM:llä.

Visuaalisten tehosteiden kategorian voittajat ovat Richard Edlund,

Kit West, Bruce Nicholson ja Joe Johnston elokuvalla Kadonneen aarteen metsästäjät.

-Kiitos. -Kiitos.

Se mitäänsanomaton paikka oli täynnä poikkeuksellisia ihmisiä.

Tutustuimme toisiimme aika hyvin,

koska asuimme siellä usein neljä tai viisi kuukautta.

Meistä muodostui perhe.

Olimme siellä usein ja menimme itsenäisyyspäivän piknikille.

Vietimme paljon aikaa yhdessä.

Ympäristö oli perhemäinen.

Tunnelma oli hyvä. Töihin oli kiva lähteä.

Siellä oli ihanaa.

Työskentely rinta rinnan ryhmän kanssa.

Siellä järjestettiin juhlia ihan kaikille.

Ne ihmiset ja se tunnelma olivat erityisiä.

Sekoitus taidetta ja teknologiaa.

Yritimme aina keksiä

uusia tapoja ottaa mahtavia otoksia.

Että kuva näyttäisi tuoreemmalta, realistisemmalta.

LOHIKÄÄRMEENTAPPAJA

Oli harvinaista, että elokuvaohjaaja oli tukemassa sellaista yritystä.

Muistan ennen kaikkea kunnioittaneeni

siellä työskennelleitä ihmisiä ja käymiämme keskusteluja.

Oli uskomaton tunne, kun oli pelkkä idea

jostain, joka voisi toteutua.

Se oli jännittävää ja innostavaa, työstimmepä mitä elokuvaa hyvänsä.

n aikana työskentelin ensi kertaa

läheisesti Stevenin kanssa.

Elokuva oli mielestäni hyvin kuvauksellinen.

Steven halusi visuaalisesti kauniita hetkiä.

Kun kuvasimme polkupyöriä,

aluksen saapumisen laskeutumispaikalle

tai jotain muuta tehosteita vaativaa, varmistin, että ne tapahtuivat

täydelliseen vuorokaudenaikaan, niin että kaikki oli vähän tehostettua.

Värit olivat vähän kirkkaampia, takavalot vähän liian kirkkaat.

Että kuvissa oli tiettyä hehkua.

Rahaa ei ollut paljon käytettäväksi,

ja tietenkin suurin osa rahoista meni

n hahmon luomiseen.

Mutta polkupyörien nousu ja laskeutuminen

oli ratkaistava rahojen ollessa lopussa.

Soitin Dennisille ja sanoin: "No niin.

"On löydettävä ratkaisu,

"sillä emme voi lisätä tätä tehostebudjettiin."

Hän sanoi: "Tehdään karvalakkiversio.

"Sidotaan polkupyöriin köysi

"ja vedetään ne kuvan läpi."

Me kirjaimellisesti vedimme pyörät

ruudun läpi.

Dennis ei koskaan painostanut

kuvaamaan jotakin

vain siksi, että se oli mahdollista.