The Path

Aiemmin tapahtunutta:

Minä kiristin heitä. Kaikkia lahjoittajia.

Mitä sinä haluat? Olen tehnyt tarpeeksi.

Kiristivätkö he sinuakin?

Äitisi kuoli. Hoitajien mukaan se tapahtui rauhallisesti.

Menin naimisiin sisaresi kanssa.

Etkö halua huutaa päin perheesi naamaa: "Minä olen olemassa."

Tietysti, mutta toisia ihmisiä ei voi muuttaa.

Suoritan 8R:n Richardin ja Felician johdolla.

-Hei. -Hei, Ashley.

-Miten Hawk voi? -Hän asuu kaupungissa.

Sanoin sen kaiken sinusta.

Anteeksi? Joko tarjoatte aamiaista?

-Minulla on kauhea nälkä. -Vasta kuudelta.

Mutta tiedätkö mitä? Noutopöytää valmistellaan juuri...

-...joten ota vain jotain siitä. -Hienoa, kiitos.

-Marshall? Mitä sinä täällä? -Hassu sattuma. Toimitan lihaa tänne.

-Mutta liha on... -Myrkytettyä.

Anteeksi, että emme voineet auttaa.

Auringon laskiessa aloitamme kolmipäiväisen Hyvityksen.

Rukoilen puolestasi.

Sille on jo vähän myöhäistä. Maista pekonia.

En syö lihaa.

Se on minun lihaani. Se merkitsisi paljon, jos maistaisit.

Jos maistan, voin sovittaa syntini myöhemmin.

Säilytetään toistemme salaisuudet.

Sarah Lane kiristi ainakin 15 nykyistä ja entistä meyeristiä.

Jokaisella shekin kirjoittaneella on jokin salaisuus.

Salaisuudet on nauhoitettu.

Jos saan muutaman heistä puhumaan, saamme lakkautettua toiminnan.

Tämä on hyvä juttu.

Mitä?

Moraalisesti tuomittavat henkilöt pääsevät vapaaksi salaisuuksineen.

On varmasti vaikeaa olla peitetehtävissä.

On helppoa kadottaa suuntansa.

Sitä toivoo taistelevansa hyvän puolesta.

Sarah Lanen vangitseminen, jotta hän ei käytä hyväksi toisten luottamusta-

-kuulostaa minusta hyvältä taistelulta.

On siistiä, että olet yliopistossa.

-Se on vain kesän kirjoituskurssi. -Silti.

Piti hankkia jotain neljä työtä sen takia, mutta...

Ensi vuonna pääset sisään oikeasti.

-Jos saan valtavasti stipendirahoja. -Saat sinä.

Oliko se eilinen tyttö bussissa sinun tyttöystäväsi?

Ei, hän on vain ystävä.

Onko sinulla poikaystävää?

Ei.

Kerroitko hänelle, kuka minä olen?

Miten löysit minut?

Isäsi kävi kahvilassa, jossa teen töitä. Kysyin, missä sinä olet.

-Mitä hän siellä teki? -Joi kahvia.

-En ole puhunut hänelle hetkeen. -Isäsi kertoi.

-Mitä muuta hän sanoi? -Että hänellä on ikävä sinua.

Minulla ei ole paljon aikaa tänään-

-mutta haluaisitko lähteä aamiaiselle kanssani tai jotain?

Mielelläni.

-Kiva paikka. -Tiedä hänestä.

-Miehelle, joka erosi juuri kultista. -Kiitos siinä tapauksessa.

Isä pitää sinua nyt jonkinlaisena messiaana.

Hullut ihmiset saavat stigmoja. Se on psykosomaattista.

Kun kasvoin liikkeessä-

-ihmiset irtautuivat ruumiistaan ja heillä oli uskonnollisia kokemuksia.

Jopa minulla. Se ei silti selvästikään ollut totta.

En tiedä, mitä selälleni tapahtui. Se saattoi johtua vain haavasta.

Olen miettinyt paljon sitä, mitä sanoit.

On törkeää, ettei kukaan muu perheestäni ole nähnyt minua-

-isääni lukuun ottamatta yli 20 vuoteen.

-Miten lapset voi hylätä siten? -En tiedä.

Mitä jos 20 meistä, tai vaikka edes kymmenen-

kävelisi yhteisöön ja sanoisi:

"Me olemme olemassa. Emme ole näkymättömiä. Me emme kadonneet."

Olemme eläviä ihmisiä-

-jotka tuntevat tuskaa siitä, mitä he aiheuttivat pojille, tyttärille...

-Ex-aviomiehille. -Niin. Ex-aviomiehille.

Minun tapauksessani Sarah antoi minun nähdä lapsia lähtöni jälkeen.

Sarah tukee meitä, kun pakotamme heidät muuttumaan.

Et voi pakottaa muutosta.

Sarah voi. Hän on toinen Valon vartijoista.

-Mitä? Oikeastiko? Sarah? -Hän on hurskain tuntemani ihminen.

-Niinkö? -Hän on parasta...

...mitä liikkeelle on tapahtunut, kun hän pääsee Calin vaikutusvallasta.

Äiti on varmasti riemuissaan. Hänen oma tyttärensä.

Perhe ei tiedä mitään. He eivät tiedä, miten kaksinaamaisia ovat.

Menen sinne. Minun pitäisi mennä sinne.

Pakotan heidät näkemään tuskan ja kärsimyksen.

Pakotan heidät katsomaan itseään... Valon vartija, helvetti!

Olet oikeassa. Tämä pitää kuitenkin tehdä oikein. On etsittävä muitakin.

Olemme voimakkaampia ryhmänä.

Tämä koskee meitä kaikkia. Meyerismin tulevaisuutta.

-Tarvitsemme lisää aikaa. -Paskat ajasta.

Helvetti sentään.

-Sarah? -Tulen ihan kohta.

Olimme mahtavia eilisiltana... Tarkoitan siis lavalla.

Yleisö taisi pitää meistä.

Tunsin ovien aukenevan.

Ihmiset tuntevat vetoa meitä kohtaan-

-kun jätämme meyerismin uskonnollisempia puolia taaksemme.

Keskitymme henkilökohtaiseen kasvuun.

-Miten voit? -Olen väsynyt.

Sarah...

Tämä tuntuu minusta hyvältä. Me.

Meidän pitäisi mennä.

-On ihanaa saada hänet takaisin. -Niin on.

-Äiti, älä silitä minua. -Minulla on oikeus ikävöidä sinua.

Hei, lapsukainen.

-Miten siellä meni? -Se meni hyvin.

Minulla oli ikävä sinua.

Miten konferenssissa meni? Pitivätkö he teistä?

-Tietysti. Äitisi on inspiroiva. -Haluan kuulla yksityiskohtia.

-Missä veljesi on? -En tiedä.

Noa, missä Hawk on?

Hänellä oli tekemistä kaupungissa. Hän tulee illaksi.

Maalasin tämän sinulle.

-Rikkomusta varten. -Se on kaunis. Kiitos.

-Voitko maalata minullekin? -Minulle myös.

Olitte kuulemma liekeissä uskontokonferenssissa.

Se meni paremmin kuin hyvin. Yleisö todella reagoi meihin.

Se on hauska kuulla. On hyvä levittää sanomaa.

Onpa ihastuttava.

Summer maalasi sen.

Hän on hyvin lahjakas.

Tuoretta mäntyä. Ikävää, että me poltamme nämä.

Kukaan ei omista sinua. Sinä omistat itsesi.

Tiedän, tiedän.

Saatko puhua liikkeen ulkopuoliselle?

Tietysti. Puhumme muille ihmisille jatkuvasti.

Heille ei siis olisi ongelma, jos äitisi vierailee?

Monet valitsevat perheensä jättämisen. Minä en ole valinnut.

-Miksi sitten olet huolissasi? -En ole.

-Vilkuilet ikkunasta. -Koska puhumme lähdöstäni.

-Etkö saa lähteä? -Voin tehdä mitä haluan.

-Niinkö? -Olen vain huolissani Marysta.

Hän ei tiedä, että puhun tästä.

Isäsi ja minä haluamme teidät molemmat kotiin.

Autamme pitämään huolta Marysta ja lapsenlapsesta.

Tässä on kyse sinusta, Sean. Siitä, mitä haluat.

Et voi pakottaa toista tekemään jotakin.

Samoin kuin meyeristitkään eivät voi pakottaa sinua jäämään.

Voisitko saada Maryn tapaamaan Wendyn iltapäivällä?

Meidän on palattava iltaan mennessä.

Mitä tapahtuu, jos ette palaa iltaan mennessä?

Kun poika on ottamassa myrkyn, joka muuttaa hänet hirviöksi...

-...tyttö eroaa hänestä. -Miksi?

Jotta pojan ei tarvitse elää hirviönä-

-sillä tyttö tietää, että hirviönä eläminen on syvältä.

Poika on luultavasti onnellisempi maailmassa, johon hän on syntynyt.

-Sehän on surullista. -Tehtävänä oli kirjoittaa tragedia.

Se on vähän kuin tarina meistä. Paitsi että et ole hirviö.

Näit minut sellaisena.

Etkä sinä eronnut minusta, jotta pelastaisit minut "hirviöydeltä".

Miksi sitten?

En tiedä. Kaikki oli niin rankkaa.

Näkymä on upea.

Hyvitys! Luoja, näin käy aina, kun olen sinun kanssasi.

-Mitä? -Kadotan ajantajun.

Minun pitää olla yhteisössä auringonlaskuun mennessä. Anteeksi.

Tapaammeko vielä uudestaan?

Tiedätkö mitä?

Katselin juuri, miten äiti puhui lavalla uskontokonferenssissa.

Hän puhui kaikenlaista itsensä rakastamisesta.

Sillä ei ollut mitään tekemistä meyerismin kanssa.

En tiedä, mitä tarkoitat tuolla.

-Oletko varma? -Olen.

Tärkeimmät kolme päivää meidän kalenterivuodessamme.

Me mietiskelemme, me reagoimme ja me päästämme irti.

Puhdistamme sielumme ja omatuntomme talven mietiskelykuukausiksi.

Kun siirrymme yön pimeyteen, mietiskelemme rikkomuksiamme.

Paikannamme viime vuoden tekomme, jotka yhä vaivaavat meitä.

Paikannamme heidät, joita olemme satuttaneet.

Jätämme nämä astiat, kehomme-

-ja otamme sen astian, jolle olemme aiheuttaneet tuskaa.

Elämme tuskassa, jonka olemme aiheuttaneet.

Kärsimme, kuten teoistamme kärsinyt tekee.

-Minun perheeni. -Niin.

-Epäilykseni takia. -Niin.

Ota se kantaaksesi.

Lepää. Huomenna me toimimme.

Rouva Small. Anteeksi, että tulin ilmoittamatta.

-Ei se mitään. -Yritin soittaa Marshallille.

Numero ei kuitenkaan ollut käytössä.

Hän kuoli kaksi viikkoa sitten.

Hän tuntui sairastavan ikuisuuksia, mutta sitten kun hetki koitti...

Se kävi niin äkkiä.

Anteeksi, että jouduitte odottamaan.

Sallikaa minun esittää osanottoni äitinne menetyksestä.

Ikävä kyllä meidän on täytettävä tiettyjä lomakkeita.

Allekirjoittakaa tuohon. Lisäksi tarvitsen henkilöllisyystodistuksen.

Tämä on vain muodollisuus. Kiitos.

Isä!

Hei, vekara! Oletpa sinä iso.

Minulta lähti kaksi poskihammasta. Nielaisin toisen niistä.

Tuo on ällöttävää. Toivottavasti et etsinyt sitä.