The Sheep Detectives

LAMMASETSIVÄT

Rakas Rebekka,

sinulla on varmasti paljon kysyttävää.

Niin on minullakin. Elämähän on mysteeri.

Mutta jos on olemassa yksi ratkaisu universumin arvoituksiin,

yksi onnellisuuden salaisuus, niin se lienee yksinkertaisuudessaan tämä:

Lampaat.

Ei, ihan totta.

Se todella on lampaat.

Selvä, täältä tullaan.

Viime kirjeessäsi kysyit, onko yksikään lampaistani erityinen.

Ne ovat kaikki erityisiä. Siksi annoin jokaiselle oman nimen.

Esimerkiksi:

näille rähinöiville pässinpäille annoin nimeksi Roni ja Reiska.

Ja tässä on ylpeä ja arvokas herra Kultalehto.

Pilvi on kaikista pöyhein.

Ja aikamoinen diiva myös.

Sara on uteliain.

Mauno on kärsivällisin.

Ja Villasilmä…

En nyt vain keksinyt parempaakaan nimeä.

Sanoin toki, että kaikki ovat erityisiä, mutta on pakko myöntää,

että kaksi niistä on muita erityisempiä.

Sebastian. Suurin pässini.

Minun tapaani erakkoluonne.

Ennen pitkää se aina kuljeksii pois.

Ja ennen pitkää se tulee takaisin.

Ja viimeisenä, Lili.

Lampaistani fiksuin.

Se tuntuu aina tietävän, mitä milloinkin tuumin ja tunnen sydämessäni.

Ennen kaikkea se tuo vain paimenen tuntemaa rauhaa.

Rauhaa, jonka saa, kun huolehtii maailman lempeimmistä olennoista.

Päivä alkaa huolehtimalla niiden hyvinvoinnista.

LAMPAANREHU

Annan riittävästi ruokaa,

keritsen.

Viihdytän niitä parhaani mukaan.

Ja kun herään

Tiedän että olen

Mies joka vierelläsi on

Katson, että ne saavat lääkkeensä, mistä uskon niiden nauttivan.

Osaisivatpa ne vain puhua.

Aika ottaa lääke, kaveri. Kas niin.

Ja kun päivän askareet on tehty ja aurinko painuu mailleen,

valitsen kirjan ja luen niille ääneen.

Dekkareita, mysteerejä, kaikkia lemppareitani.

"Tiedän, milloin Roope Hollinen murhattiin -

ja tiedän kuka sen teki."

Tykkään kuvitella, että ne pysyvät kärryillä,

mutta tiedän sydämessäni,

että niin erityisiä kuin ne ovatkin, ne ovat vain…

…lampaita.

Ei enempää. No niin, menkää nyt.

Luen sen loppuun huomenna.

Miksi se lopetti jännään paikkaan?

Murhaaja oli juuri paljastumaisillaan!

Mitä piinaa! Eikö se ollutkin sisäkkö? -Tietysti oli.

Ei, vaan puutarhuri.

Leikkasi aina ruohoa, muttei koskaan syönyt sitä.

Epäilyttävää.

Mitä hulluja? Lääkäri sen teki. -Eipäs. Vaan se karmiva täti.

Karmiva täti oli kolme kirjaa sitten, neropatti!

Onko meillä muka samat vanhemmat?

Taas se alkaa.

Aivan.

Siinä sitä mennään.

Olette kaikki väärässä.

Ratkaisin sen kaksi lukua sitten.

Sisäkkö, eikö?

Ei sisäkkö.

Vaan veljenpoika, Perttu Hollinen.

Lili, eikö etsivä todistanut,

että todisteet Hollista vastaan olivat oikean tappajan lavastamia?

Täsmälleen.

Ettekö tajua?

Se väärensi todisteet itse päästäkseen pälkähästä.

Perttu Hollinen oli oikea murhaaja.

Miksi teit noin?

Jori lukee tarinan loppuun huomenna. Saatte nähdä.

Minusta se on silti sisäkkö.

"Perttu tunsi läpikotaisin lain,

että ketään ei voi syyttää kahdesti samasta rikoksesta.

Ja niin, välttääkseen tuomion,

hän lavasti todisteet itse.

Perttu Hollinen oli oikea murhaaja."

Lampaat tuntuvat viettävän päivänsä joko syöden tai ajatellen syömistä.

Mutta kolmella karitsalla on rajattomasti virtaa.

Nuo iloiset, huolettomat otukset olivat syntyneet keväällä.

Oikeastaan lähes kaikki lampaat syntyvät keväällä.

Ja sitten on se yksi, joka syntyi talvella.

Ai. Hei.

Olen Kukka. -Oliver.

Pikku. -Kuka sinä olet?

Ei minulla ole nimeä.

Tahdotko leikkiä?

Ei! Hus!

Ette leiki tuon talvilampaan kanssa.

Se ei kuulu tähän laumaan.

Syistä, jotka vain lammas voi ymmärtää,

lauma hyljeksii talvella syntynyttä karitsaa.

Ei hätää.

Vain koska talvilammas on erilainen.

Kas niin. Hyvä.

Yksi kysymys. Miksi Jori on aina niin kiltti tuolle?

Jori ei ole lammas. Hänelle ei ole kerrottu talvilampaista.

Yksi asia vielä. Jos hyväksyt kutsuni, asun lähellä kylää nimeltä Notko.

Täällä asuu monenlaista väkeä. Esimerkiksi…

Huomenta, Kalle. -Kalle. Hänkin on paimen.

Huomenta, neidot. -En tykkää.

Palvi, teurastaja. En todellakaan tykkää.

Elli, majatalon emäntä. Ei tykkää minusta.

Voisin tappaa sen miehen.

Tim, poliisi.

VARO LAMAUTINTA

Ääliö.

Ja pastori Hillilä, joka pitää itseään ihmisten paimenena.

Meillä on monimutkainen suhde.

Päivän teksti on vertaus eksyneestä lampaasta.

Jori, liitytkö seuraamme?

Kaikki ovat tervetulleita herran huoneeseen.

Jopa teurastajat?

En liity seuraanne.

Tulin vain maksamaan velan.

Vanha kunnon Jori.

Vanha kunnon Jori.

Mutta se ihmisistä.

Tahdon, että tapaat laumani.

Lampaatkin tahtovat nähdä sinut.

Kuten minäkin.

Tulisit pian.

Rakkain terveisin, Jori.

Pilvi? Yksi kysymys.

Tekeekö voikukat ripsistäni yhtä nätit kuin sinun?

Ne eivät vaikuta ripsiin, mutta ne tekevät ihmeitä villalle.

Katso Villasilmää.

Se syö pelkästään voikukkia.

Ai onko nämä voikukkia?

Säästetään osa voikukista Sebastianille. Se on ollut pitkään poissa.

Ketä kiinnostaa?

Siitä asti kun Jori toi sen kuka ties mistä,

se on kuljeksinut tuonne kylään.

Olkoon nälässä vain.

Vaikka se ei välitä meistä, me voidaan silti välittää siitä.

Sebastian kuuluu laumaamme.

Katsokaa, Kalle!

Koiria!

Koiria, koiria, koiria!

Kalle! Täällä!

Hän tuoksuu aina ihanalle.

Johtuu villapaidoista.

Niin kauniisti värjätyt.

Saako tulla? -Mene pois.

Eli tulen.

Se on uusi ja kaunis ja kiiltävä.

Ajatteletko samaa kuin minä?

Tahdon puskea sitä! -Ja kovaa!

Reiska! Roni!

Tästä on puhuttu. Me ei pusketa, ellei…

Ellei puskemiselle ole perusteltua syytä.

Juuri niin.

Kalle on jo kolmatta kertaa täällä.

Ne voivat puhua vain yhdestä asiasta.

Laumojen yhdistämisestä.

Laumat yhteen? -Uusia lampaita.

Laitumia! -Koiria?

Minähän ajattelen! Sait tilaisuuden, mutta valehtelit!

Älä tule takaisin.

Ei taida tulla laumojen yhdistämistä.

Ehdin jo iloita.

Ja nyt olen surullinen ja järkyttynyt. Haluan unohtaa koko jutun.

Ihan totta. Valtava pettymys. Kuulkaa.

Me päätetään unohtaa Kallen käynti, kun lasken kolmeen.

Yksi, kaksi…

Entä Mauno? Se ei pysty unohtamaan.

Miksei? -Mauno-parka.

Sillä on syntyjään vakava vaiva.

Toisin kuin me muut, se ei osaa päättää unohtaa.

Ai niin.

Mauno, kun me on unohdettu, älä muistuta meitä tästä.

Oletko varma? Ei se niin paha juttu ollut.

Mutta ei hyväkään, joten miksi muistaa?

Valmista?

Yksi.

Kaksi.

Kolme.

Pilvi?

Yksi kysymys.

Tekeekö voikukat ripsistäni yhtä nätit kuin sinun?

Ne eivät vaikuta ripsiin, mutta ne tekevät ihmeitä villalle.

…ihmeitä villalle.

Voin hyvin.

Lupaan voida hyvin.

Mutta nyt…

Enpä tiedä.

Toivoin, että asiat muuttuisivat pian.

Älä sinä siitä huoli.

Pärjäät kyllä.

Ja minä pärjään myös.

NOTKON KULTTUURIFESTIVAALI

Hei vain.